Sitowisen siltasuunnittelijat hyödynsivät Hakaniemensilta-hankkeessa parametrista suunnittelua. Uuden oppimiseen oli muutenkin monia mahdollisuuksia, kun kaksi erilaista runkojärjestelmää yhdistettiin toimivaksi kokonaisuudeksi.
Uusi Hakaniemensilta valmistuu Siltavuorensalmen ylle Kruunusillat-allianssissa vuonna 2024. Geometrisesti erittäin monimuotoisen sillan suunnittelu on vaatinut Sitowisen kokeneiltakin siltasuunnittelijoilta paljon uuden oppimista ja myös uusia suunnittelutyökaluja.
Jo hankkeen alussa siltasuunnittelijat tunnistivat, että Hakaniemensillan vaatimat jopa 90-metriset jännevälit olivat toteutuskelpoisuuden äärirajoilla. Siltasuunnittelun kehityspäällikkö Jouni Lahtisen mukaan kaikki sillan tukirakenteet onkin laskettu, analysoitu ja mitoitettu monesta eri näkökulmasta.
– Suunnitelmat on myös todistettu toimiviksi erilaisilla FEM-malleilla ja kolmannen osapuolen tarkastuksilla.
Siltasuunnittelutiimi on vakuuttunut siitä, ettei hanke olisi onnistunut vaaditussa aikataulussa ilman parametrista suunnittelua. Moni pääsi käyttämään hankkeessa ensimmäistä kertaa Grasshopper-ohjelmaa, jolla rakenteiden geometria sidottiin parametrisessa mallissa katujen linjoihin ja muihin lähtöarvoihin.
– Jokainen yksityiskohta määriteltiin viivojen sijaan numeroilla, kuvailee Sitowisen siltasuunnittelun suunnittelupäällikkö Jussi Luokkakallio. Menetelmä auttoi hallitsemaan moneen suuntaan kaarevan sillan muotoa, jossa erilaisia teräsosia oli liki 3000. Toleranssit olivat olemattomat. – Silta on yli 200 metriä pitkä ja paikoin 5 metriä korkea, mutta teräsosien tarkkuusvaatimus oli 10 millimetriä.
Aikataulu oli lyöty lukkoon jo ennen rakennesuunnittelun aloittamista, joten suunnittelu eteni rakentamisen kanssa rinnakkain. Parametrinen suunnittelu helpotti selvästi teräsosien muodon muuttamista hankkeen edetessä ja lähtötietojen tarkentuessa.
– Aluksi meillä ei ollut esimerkiksi tietoa siitä, miten paljon siltaa pitäisi esikohottaa ylöspäin, kertoo Sitowisen siltasuunnittelun ryhmäpäällikkö ja sillan mitoituksesta vastannut Mikko Tuominen. Kun esikohotustiedot varmistuivat, sillan kaikkien osien geometria seurasi muutosta automaattisesti. Parametrinen suunnittelu auttoi myös teräskilojen optimoinnissa. – Lisäksi sillan laskennallinen rakennemalli ja teräsrakenteiden toteutusmalli pysyivät yhdenmukaisina, mikä vähensi mallien ristiriitoja.
Luokkakalliosta parametrinen suunnittelu osoittautui ratkaisevaksi keinoksi hallita vaativaa suunnitteluprosessia. – Työskentelytapa oli niin tehokas ja toimiva, että olemme hyödyntäneet sitä jo muissakin siltasuunnitteluhankkeissa.
Siltasuunnittelijat pääsivät oppimaan hankkeessa paljon uutta ja tekemään töitä osaamisensa ehdottomalla huipulla. Yksi harvinaisimmista ratkaisuista on kahden eri runkojärjestelmän yhdistäminen. – Hakaniemensilta lienee Suomen ainoa liittopalkkisilta, jossa on hyödynnetty myös jälkijännitettyjä punosjänteitä, Tuominen arvelee.
Silta on toisesta päästään kiinni 78 teräksisellä jännepunoksella ellipsinmuotoisessa päätytuessa, niin sanotussa Muikulassa. Luokkakallion mukaan rakennelma näyttää isolta, mutta on siltaan nähden todella pieni. Muottisuunnittelu olikin harvinaisen vaativa tehtävä. – Tuen sisään piti saada mahtumaan riittävä määrä punoksia, joista jokaisen pitää kantaa noin 300 auton painoa vastaava kuorma.
Lahtisen mukaan osallistuminen mielenkiintoiseen, haastavaan ja monin tavoin merkittävään siltahankkeeseen on ollut etuoikeus. – Vaikka olemme työskennelleet osittain täysin uudella alueella ja kovassa aikataulupaineessa, tiimimme on puhaltanut yhteen hiileen vain entistäkin paremmin.
Rakenneratkaisuja on pohdittu tiiviisti myös työmaan kanssa. Sitowisen siltasuunnittelija Ismo Impola suunnitteli sillan maatuen ja teki samalla projektista diplomityön. Hänen mukaansa osaamista on jaettu kolme vuotta kestäneen projektin aikana todella hienosti niin suunnitteluryhmän sisällä kuin rakentajien kanssa. – Kaikki osapuolet ovat olleet valmiita auttamaan aina, kun joku on tarvinnut apua.
