Hakaniemen vuonna 1961 valmistunut silta korvataan Kruunusillat-allianssissa uudella sillalla.
Hakaniemensilta näyttää veden ylle kaartuvalta holvisillalta, vaikka onkin rakenneteknisesti jotakin aivan muuta. Arkkitehtuuri loi sillalle harvinaisen monimuotoisen ja mielenkiintoisen geometrian, jonka toteutuksessa Sitowisen siltasuunnittelijat pääsivät esittämään ehdotonta parastaan.
Hakaniemen vuonna 1961 valmistunut silta korvataan Kruunusillat-allianssissa uudella sillalla. Sen rakentaminen alkoi kevättalvella 2022, ja samaan aikaan on jatkunut myös Sitowisen siltasuunnittelijoiden sekä katu- ja valaistussuunnittelijoiden mielenkiintoinen työsarka.
Hankkeen pääsuunnittelijana toiminut Sitowisen siltasuunnittelun päällikkö Jussi Luokkakallion mukaan kolme vuotta kestäneen suunnittelu-urakan suurin haaste on ollut sillan poikkeuksellinen geometria. Muodon saneli siltakilpailun voittajatyö. Uudessa sillassa kadun ja kevyen liikenteen väylien toiminnallisuus määrittää sillan muodon, johon kantavien rakenteiden kaarevat muodot yhdistyvät.
– Teräsrakenne on kaareva yhtä aikaa pysty- ja vaakasuuntaan, ja sen takia myös kannen toisen kantin jännemitta on pidempi kuin toisen. Yksikään teräsosa ei ole samanlainen.
Geometrisiä haasteita lisäsi sillan leveys. Ajoratojen molemmilla puolilla on kävely- ja pyöräilyreitit, mutta ne eivät ole osa sillan kantavaa rakennetta. Kevyen liikenteen väylät kulkevat ulokepalkkien varassa ensin pääkannen kanssa samassa linjassa ja sillan toisessa päässä kansilinjan alapuolella.
– Kantavat rakenteet olikin pakko sijoittaa sillan leveyteen nähden varsin kapealle alueelle ajoratojen alle. Kevyen liikenteen väylät vain lisäävät kannen ennestään suurta kuormaa, Luokkakallio toteaa.
Sillan kantavat teräsrakenteet ovatkin massiivisia: korkeudeltaan omakotitalon kokoluokkaa. Työmaalle tuodut osat painoivat jopa 100 tonnia. Koska sillan muoto on lisäksi kaareva ja sen korkeuskin vaihtelee 2–5 metriin, hitsattuja teräspalkkeja ei haluttu työntää paikoilleen perinteiseen tapaan vesistön yli.
– Silta päätettiin rakentaa ensin väliaikaisten aputukien varaan, ja vasta kun kantava kansirakenne on valettu, silta lasketaan hallitusti oman painonsa varaan tunkeilla.
Hakaniemensilta oli alun perin tarkoitus toteuttaa betonisiltana, mutta Sitowisen siltasuunnittelijat totesivat sen pian mahdottomaksi. Sillasta olisi tullut aivan liian painava. Siksi valmis silta näyttää betoniholvisillalta, mutta kaarevat muodot ovat vain visuaalinen tehokeino.
– Todellisuudessa siltaa kannattelevat valtavat teräspalkit, jotka on ankkuroitu perustuksiin kallioon asti jatkuvilla kaartuvilla jänteillä, Luokkakallio kertoo.
Arkkitehtonisen ilmeen takia sillan alapuolella olevia rakenteita ei jätetä näkyviin, vaan ne verhoillaan tuhansilla erilaisilla teräslevyillä. Valtava teräslevykuori roikkuu sillan kannesta. Luokkakallion mukaan rakennelman suunnittelussa tarvittiin Sitowisen arkkitehti Eero Puurusen silmää. – Kuvion pitää näyttää rannalta katsottuna hyvältä, ja lisäksi kuori on pystyttävä avaamaan rakennetarkastuksia varten.
Sillan piiloon jäävien rakenteellisten erikoisratkaisujen lisäksi siltasuunnittelijoiden piti huomioida alueen muu rakentaminen. Kruunuhaan puolella osa rannasta on vanhaa täyttömaata ja sen jälkeen savea. Siksi katujen perustuksia varten jouduttiin rakentamaan betonilaatta, joka on tuettu paaluilla peruskallioon.
– Paalutus vaati yhteensovitusta esimerkiksi sillan maatuen kanssa, Luokkakallio kertoo. Kaikki rakenteet sovitettiin yhteen niin, ettei maaperään tarvittu sikin sokin ankkureita ja paaluja. – Yhteensovitus säästi työaikaa ja materiaaleja.
Siltasuunnittelijoiden oli huomioitava myös alueen monimuotoinen kunnallistekniikka, kuten vesijohdot, viemärilinjat, tietoliikennekaapelit ja 110 kilovoltin sähkölinja. Sillan maatuen sisällä on myös raitiotielinjan sähkönsyöttöasema. Erikoisin suunnitteluratkaisu liittyy kuitenkin kaukolämpöputkiin.
– Sillan rakennekorkeus on niin matala, etteivät kaukolämpöputket mahtuneet kulkemaan palkkien välissä. Siksi ne asennettiin paikoilleen yhtä aikaa poikittaisten teräspalkkien hitsauksen kanssa.
Uusi silta yhdistyy Hakaniemenrantaan samassa tasossa kuin vanha, mutta suuria ramppirakenteita ei enää nähdä. Katulinjaukset muuttuvat ja rantaviiva siirtyy, mikä vapauttaa maa-alaa täydennysrakentamiselle.
