Piperin puisto on saanut alkunsa 1700-luvun lopulla. Se siis on Suomen vanhimpia puistosuunnittelun kohteita. Puistossa on piirteitä eri vaiheista yli kahdensadan vuoden ajalta ja se on osa Suomenlinnan Unescon maailmanperintökohdetta. Suunnittelun alkaessa puiston tärkeimpiä säilyneitä aiheita olivat lampi, sen viereinen tasanne ja muuri, kalliolla sijaitseva paviljonki sekä puiston vanhat puut. Bastionien muurit luovat puistoalueelle ainutlaatuisen rajan.
Kohde suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä Arkkitehtitoimisto Helander-Leiviskän kanssa.
Kunnostuksessa on huomioitu puiston arvokkaat historialliset piirteet ja luontoarvot. Uusitut rakenteet on toteutettu suurelta osin perinteisillä, käsityövaltaisilla menetelmillä. Sekä maamassojen, uuden kasvillisuuden että kunnostettavien rakenteiden osalta on hyödynnetty paikalta saatavia materiaaleja.
Puisto on erinomainen esimerkki siitä, miten vanhaa kunnioittaen ja perinteisiä, hyväksi todettuja menetelmiä käyttäen voidaan luoda ekologisesti kestävää ja viihtyisää ympäristöä.
Suunnitelmassa historiallinen puisto ympäröitiin puisella aidalla, jonka tehtävänä on ohjata kulku rakennetuille reiteille. Puistoa rajaavat syreenialueet ovatkin kasvattaneet oikopolkuina käytetyt aukkopaikkansa umpeen jo muutamassa vuodessa aidan valmistuttua. Lampea laajennettiin itään päin aikaisempaa tilannetta vastaavaksi ja veden yli rakennetiin silta kadonneen sillan paikalle. Lampeen rakennettiin laituri, jotta kävijät pääsevät aivan veden äärelle. Puiston länsikulmalta nouseva porras kunnostettiin. Kunnostuksen toteutuksessa työmaa keksi hyödyntää purettavaa portaikon osaa, ja niinpä lisätyt portaikon osat eivät juuri erotu vanhasta portaasta. Lammen viereisen tasanteen päätteeksi rakennettiin suojaisa pergola, joka tasanteelta katsottaessa peittää taakseen kahvilan wc-rakennuksen. Puistoon sijoitettiin myös uusia penkkejä ja jäteastioita.
Historiallisen puiston pääkäytävä toimii akselina kahvilan ja bastioni Kunnian eteläkärjen välillä. Puiston käytäväverkkoa palautettiin vastaamaan paremmin historiallista tilannetta ja vahvistettiin kestämään nykyistä käyttöä.
Puistoon istutettiin uusia puita korvaamaan hävinnyttä aikaisempaa puustoa.
Tyypillisesti historiallisessa kohteessa pyritään käyttämään paikalla jo kasvavia lajeja ja lajikkeita. Nyt päädyttiin kuitenkin myös lisäämään puulajistoa, jotta tauti- ja tuholaisriskit olisivat hajautetumpia. Puistoon istutetut uudet saarnet ovat Suomenlinnan omaa kantaa, ne on siirretty paikalle muualta saaresta. Puiston pohjoisimpaan osaan istutettiin hedelmätarha vanhan puutarhan paikalle.
Pensas- ja kausikasvi-istutuksia on palautettu kulkureittien varsille. Alkuperäisiä pensaslajikkeita on siirretty istutuksiin toisaalta Suomenlinnasta ja uudet istutukset on valittu aikakaudelle sopivista lajikkeista. Jatkossa puiston kausikasvi-istutukset lisäävät vuosittain vaihtuvan piirteensä puiston sommitelmaan.
Nurmialueiden osalta annetaan ensin aikaa sille, että käytetystä paikallisesta maaperästä nousee sen siemenpankissa oleva, paikkaan sopiva kasvillisuus. Tämän jälkeen tehdään tarvittavat täydennyskylvöt.
Alun perin suunniteltiin, ettei puistoon tuoda kasvualustaa Suomenlinnan ulkopuolelta. Tämä ei täysin toteutunut, mutta kaikki hyödynnettävissä olevat paikalliset maamassat käytettiin puiston maarakenteisiin. Puiston kaivuutyöt tehtiin arkeologisessa valvonnassa. Sekä aitalinjausta että uusien puiden paikkoja säädettiin työmaa-aikana maastosta löytyneiden historiallisten rakenteiden mukaan.
Piperin puistossa kohtaavat menneisyys, nykyisyys ja tuleva.
Vanhat historialliset kerrostumat ja menetelmät yhdistyvät nykyajan toiminnallisiin tarpeisiin. Kasvillisuus jatkaa kehitysprosessia. Huolellisen ja monialaisen suunnittelun myötä puistosta on saatu historiaa kunnioittava ja ekologisesti entistä kestävämpi kokonaisuus.
Piperin puiston kunnostus on ehdolla kolmen parhaan joukossa vuoden Ympäristörakenne 2023-kilpailussa.
