Ihmiskunnan ja luonnon heikko suhde näkyy biodiversiteettikriisinä, joka pakottaa meidät tarkastelemaan totuttuja tapojamme uudelleen.
Ihmiskunnan ja luonnon suhde on heikossa tilassa, sillä ihmisen aiheuttama eliöstön sukupuuttoaalto, luonnon monimuotoisuuden radikaali heikkeneminen ja pölyttäjien massakuolemat uhkaavat jo ihmiskunnan selviytymistä. Biodiversiteettikriisi pakottaa meidät tarkastelemaan totuttuja toimintatapoja uudelleen.
Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen eri tasoilla. EU:n biodiversiteettistrategiassa sitoudumme pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kadon jo vuonna 2020. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi rakennusalalla tarvitaan uusia toimintatapoja sekä suunnitteluun että toteuttamiseen. Kaupungit ja kunnat ovat tärkeässä roolissa kehitystyössä, ja monet niistä ovatkin jo ansiokkaasti kirjanneet biodiversiteetistä huolehtimisen omaan strategiaansa.
Luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseksi rakennusalalla tarvitaan uusia toimintatapoja suunnittelussa, toteutuksessa ja ylläpidossa. Tämä koskee koko kaupunkiympäristöä.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden vieminen strategisista tavoitteista ja linjauksista käytäntöön vaatii sen huomioimista kaikilla suunnittelutasoilla, toteutuksessa ja ylläpidossa. Tämä edellyttää uuden opettelua hankkeiden eri osapuolilta, niin tilaajalta, suunnittelijalta, rakentajalta kuin kunnossapitäjältä. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus ei koske pelkästään kaupungin alueella olevia (lähes) luonnontilaisia alueita, kuten metsäisiä viheralueita, vaan laajemmin koko kaupunkiympäristöä. Monimuotoisuustavoitteet koskevat myös suunniteltua ja rakennettua vihreää infraa. Kun uusia alueita rakennetaan ja vanhoja kunnostetaan, voidaan rakentamisen takia menetettyjä luontoarvoja osin kompensoida. Peruskorjaushankkeissa on usein potentiaalia luoda aiempaa rikkaampaa ympäristöä.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuudessa tärkeää on erilaisten elinympäristöjen kirjo, niiden laajuus, kytkeytyneisyys ja laatu. Kaupunkien tiivistyessä arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen ja ekologisten verkostojen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka rakentamisen takia menetettyjä luontoarvoja ei voida sellaisenaan palauttaa, voimme joiltakin osin kompensoida niitä. Kompensaatioon eivät riitä tavanomaiset ratkaisut, vaan se vaatii enemmän panostusta ja innovaatioita suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Kompensaationa merkittäviä luontoarvoja voidaan saavuttaa suunnittelemalla ja rakentamalla uusia, monipuolisia ja laadukkaita elinympäristöjä (novel ecosystems) esimerkiksi uhanalaisille paahdeympäristöjen kasvi- ja hyönteislajeille. 2020-luvun vihreä infra on nurmikon ja yksilajisten istutusten sijaan erilaisia suunniteltuja kasviyhdyskuntia, jotka tarjoavat monimuotoisia elinympäristöjä sekä maaperässä että maan pinnalla.
Rakentamisen takia menetettyjä luontoarvoja ei voida palauttaa, mutta niitä voidaan joiltain osin kompensoida. Peruskorjaushankkeissa on potentiaalia aiempaa rikkaampaan ympäristöön.
Monimuotoisuuteen panostaminen kaupunkiympäristössä on ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta hyödyllistä. Monimuotoinen maaperän mikrobisto edistää kasviyhdyskuntien hyvinvointia sekä ihmisten terveyttä ja hyvää vastustuskykyä. Runsas kasvillisuus sitoo pienhiukkasia ja parantaa ilmanlaatua. Samalla se sitoo hiiltä maaperään. Yksi kasvillisuudeltaan runsas ja monilajinen istutusalue kaupungissa ei sellaisenaan ole riittävä tukemaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Mutta jos rakennettujen istutusalueiden suunnittelussa huomioidaan laajemmin verkostonäkökulmat ja kohteen lähellä olevat elinympäristöt, voidaan rakennetuilla istutuksilla kehittää kaupungin sisäisiä ekologisia verkostoja vahvemmiksi ja monipuolisemmiksi. Näin parannetaan kaupungin sisällä olevien elinympäristöjen laatua ja kytkeytyneisyyttä. Esimerkiksi katuvihreässä on paljon potentiaalia toimimia pölyttäjien “askelkivinä”.
Luonnonmukaisilla istutuksilla on merkitystä sekä uhanalaisen lajiston kannalta että ympäristökasvatuksen ja kaupunkilaisten luontosuhteen vahvistamisen kannalta. Lisäksi kaupunkikasvillisuuden monimuotoisuuteen panostaminen on kaupungin ja kuntien omaisuudenhallinnan kannalta hyvää riskienhallintaa. Kun ilmastonmuutoksen myötä Suomeen leviää uusia tuholaisia, on monilajinen kasvillisuus niille vastustuskykyisempi. Hyvin suunnitellussa ja toimivassa kasviyhdyskunnassa kaikki kasvupaikan resurssit ovat jo käytössä, jolloin ne eivät ole niin alttiita haitallisten vieraslajien leviämiselle. Tulevaisuuden vihreä infra on muutoskestävää ja tuo toivoa haasteista selviytymiseen.
Kun ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia tuholaisia, on monilajinen kasvillisuus niille vastustuskykyisempi. Se tuo toivoa haasteista selviytymiseen. Maisemasuunnittelun onnistumista voidaan siis mitata uhanalaisten lajien runsaudella.
Uusia luontopohjaisia ratkaisuja kokeiltaessa kannattaa niiden toimivuutta sekä kasvillisuuden ja eliöstön kehittymistä seurata. Vaikka rakennetun ympäristön kasvillisuus voikin olla istutettua, niin kasvillisuudesta riippuvainen hyönteislajisto levittäytyy paikalle itse. Maisemasuunnittelun onnistumista voidaan siis mitata esimerkiksi hyönteisten ja jopa uhanalaisten lajien runsaudella. Systemaattisella seurannalla saadaan koottua tietoa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta tukevista käytännön ratkaisuista jatkokäyttöä ja tiedon jakamista varten.
Aino puhuu lisää aiheesta Kuntatekniikan päivillä torstaina 14.10.2021.
