Kulunut vuosi on ollut vanhojen ja tuoreiden käytänteiden yhdistelyä, mutta edelleen myös uuden opettelua ja hyväksymistä. Pandemia-aikana teknologia sai entistä suuremman roolin vuorovaikutuksen ja tiedonkulun välineenä. Käytänteiden kehittyessä myös tiedon määrä ja sen reaaliaikainen luonne ovat kasvattaneet merkitystään. Viestintävälineet syöttävät ehtymätöntä tietovirtaa ja aivomme altistuvat jatkuville keskeytyksille - jopa ylikuormitukselle, tiedon vääristelylle ja tietohuijauksille. Tiedon kriittiselle arvioinnille, tehokkaalle suodattamiselle ja priorisoinnille on välttämätön tarve.
Tietoa on nykyään myös maisema- ja kaupunkisuunnittelun piirissä saatavilla enemmän kuin koskaan. Teknologia on mahdollistanut datan keräämisen suunnittelukohteista, käyttäjiltä ja muilta suunnittelualoilta. Samalla myös työkalut uudistuvat vinhaa vauhtia. Teknologia ja data luovat uusia mahdollisuuksia ja muovaavat työprosessejamme - tapojamme ajatella ja toimia. Miten tunnistamme kaiken myllerryksen keskeltä olennaisimman tiedon, käytännön hyödyt ja piilevät mahdollisuudet? Näitä kysymyksiä pohdimme tämän vuotisessa Sitowisen Maisemasuunnittelun vuosijulkaisussa. Projektiesittelyt täydentävät artikkeleiden pohdintaa käytännön esimerkein.
Parhaimmillaan uusi tieto ja uudet toimintatavat voivat olla osaamisemme jatke ja täydentää rutinoitunutta maisemasuunnittelun osaamistamme, kuten Säde Palmu haastattelussaan pohtii. Annina Kukkolan artikkelissa tuodaan puolestaan esiin, kuinka uusien työkalujen ja kerättävän tiedon myötä pääsemme osallistamaan käyttäjiä entistä laajemmin ja monipuolisemmin. Vuosijulkaisussa esitellään myös uuden maisematiedon äärellä konkreettisesti olevia osaajiamme, vastavalmistuneiden lopputyöesittelyiden sekä Teo Rinteen älykkäitä työkaluja käsittelevän artikkelin kautta.
Tehokkaampi maisematiedon kerääminen ja käsittely ovat saaneet meidät tietoisemmiksi monista maailmamme haasteista. Pystymme analysoimaan ja ennustamaan toimintamme seurauksia entistä tarkemmin. Uuden tietoisuuden myötä vastuumme taistella esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden taantumista ja hiipumista vastaan kasvaa, kuten Aino artikkelissaan esittää.
Me maisemasuunnittelijat olemme tulevaisuuden tekijöitä. Emme pelkää, että tekoäly korvaisi meidät työssämme, vaan pohdimme ja kokeilemme, kuinka voimme käyttää tietoa ja teknologiaa nykyisen osaamisemme tukena. Kyse on siitä, että löydämme tapauskohtaisesti oikeat työkalut ja menetelmät, jotka laajentavat ja tarkentavat tietopohjaamme, parantavat kommunikaatiotamme ja vapauttavat luovuuttamme olennaisen äärelle. Maailman tilaa, väkimäärän kasvua ja ihmistoiminnan vaikutuksia ajatellen työnsarkaa meillä riittää. Kannustamme kaikkia kulkemaan maisematiedon polkuja eteenpäin avoimin mielin ja kääntämään tietotulva opiksi ja viisaudeksi.