Minulle on tärkeää, että meillä on Sitowisen työntekijöinä mandaatti edistää vastuullisia suunnitteluratkaisuja ja viestittää vaihtoehdoista myös asiakkaille.
Toimin alalla, jossa ekologinen vastuullisuus on sisäänrakennettu lähes jokaiseen projektiin. Kaupunkiympäristöjen maisemasuunnittelulla voimme vaikuttaa niin ihmisten hyvinvointiin kuin luonnon monimuotoisuuteen.
Sitowisellä aloitin vuonna 2019 ja viimeisien vuosien aikana kunnat ovat heränneet laajemmalti luontokadon ja ilmastonmuutoksen haasteisiin. Tämä näkyy työssäni vahvasti.
Olen toiminut maisema-arkkitehtina vuodesta 2009 alkaen ja kuulun suunnittelijasukupolveen, joka on ollut tietoinen maisemasuunnittelun ekologisesta kestävyydestä opiskeluajoistani lähtien. Elämänkokemusten kautta olen alkanut kiinnittämään yhä enemmän huomiota myös sosiaaliseen vastuuseen.
Julkisten tilojen suunnittelussa on tärkeää pyrkiä siihen, että ulkotilat ovat kaikkien käytettävissä tasa-arvoisesti. Ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat ovat siirtyneet puheen tasolta vahvasti osaksi projektityötä, tai ainakin se on tavoite, jonka eteen tehdään oikeasti töitä omassa työyhteisössäni.
Vastuullisuus yhtenä Sitowisen strategian kärjistä antaa pontta myös sisäiselle, osastojen väliselle vastuullisuustyölle. Toimin kestävän kaupunkiympäristön palvelupäällikkönä, jotta saamme infran projekteihin entistä enemmän vastuullisia ja kestäviä ratkaisuja.
Omassa uratarinassani koen, että olen saanut esittää toiveita, kehittää omaa osaamista ja tehdä merkityksellistä työtä. Sisäinen yhteistyö ja kehittäminen sekä mahdollisuus toimia roolissa, jossa vastuullisuutta pääsee konkreettisesti jalkauttamaan ja tätä kautta tekemään projekteja vielä paremmin, niin se motivoi.
Teen paljon eri tekniikanalojen ja asiantuntijoidemme kanssa yhteistyötä ja se on mahtavaa ja tosi tärkeää, koska kaupunkiympäristön hankkeet ovat usein monimutkaisia ja vaativat erityisosaamista sekä innovatiivisuutta. Maisemaosaston omasta porukasta on kehittynyt yhteisö, jossa on hyvä henki.
Mitä monipuolisempaa ja vihreämpää kaupunkiympäristöä suunnittelemme, sitä paremmin ihmiset viihtyvät ulkona.
Pohjoismaissa kiinnitetään jo kaavoituksessa huomiota ulkotilojen vapaaseen käyttöön. Mielestäni hyvä esimerkki tästä ovat jokaisenoikeudet ja julkinen rantaviiva. Yhteiskunnan sosiaalinen epätasa-arvo heijastuu kuitenkin myös maisemasuunnitteluun ja maailmalla näkee paljon yksityistettyä ja kaupallista kaupunkitilaa, rantoja ja maaseutua. Trendi näkyy myös Suomessa.
Saksassa asuessani opetin maisemasuunnittelua ja samalla tutustuin eri maiden kaupunkiympäristön haasteisiin tehdessäni väitöskirjaa. Väitöskirjani käsittelee maisemasuunnittelun mahdollisuuksia lisätä ilmastoresilienssiä pienissä ja tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä. Kehitin suunnittelumenetelmän, jonka avulla rakennetaan ekologisesti kestävää ja ilmastonmuutokseen sopeutuvaa kaupunkitilaa urbaaneille saarille, kuten Malta. Tärkein suunnitteluperiaate on nähdä luonto kaupungissa.
Kaupunki ja luonto eivät ole erillisiä, vaan ne kietoutuvat tiiviissä kaupunkiympäristössä toinen toisiinsa.
Minulle on tärkeää, että meillä on Sitowisen työntekijöinä mandaatti edistää vastuullisia suunnitteluratkaisuja ja viestittää vaihtoehdoista myös asiakkaille. Esimerkiksi puiston suunnittelussa voin ehdottaa luontopohjaisia kasvillisuusratkaisuja ja hulevesirakenteita sekä kestäviä materiaalivalintoja.
Tällä hetkellä olen mukana espoolaisessa katuhankkeessa, jossa yhdistyy useita kestävän ympäristörakentamisen osa-alueita. Yksi ratkaisuista on muuttaa nurmea niityksi. Samalla kun kasvi- ja eläinlajisto monipuolistuu, kadun viheralueiden hoitaminen on yksinkertaisempaa.
Uuden kadun rakentamisessa tavoitellaan myös massatasapainoa. Vanhan kadun purkamisesta syntyviä maamassoja hyödynnetään paikan päällä, mikä vähentää kuljetuksia. Vieressä virtaavan Gräsanoja-puron reunoille toteutetaan tulvavalli suojaamaan kaupunkilaisia. Myös itse puroa vaalitaan huolehtimalla rannoista ja hulevesien laadusta. Tulvariskien vähentämiseksi Gräsanojan varteen tehdään tulvatasanteita. Ensimmäinen osa-alue on toteutettu vuonna 2024.
Maisemasuunnittelussa puhutaankin usein ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Pyrimme rakentamaan kaupunkiympäristöjä, jotka sopeutuvat sään ääri-ilmiöihin, kuten tulviin ja helleaaltoihin. Puistoihin voidaan esimerkiksi valita kasveja, jotka kestävät paahdetta ja suojaavat siltä myös ihmisiä.
Maisemasuunnittelijalla on monipuolisesti projekteja ympäri Suomen ja olen ollut mukana useissa projekteissa Oulussa, Tampereella kuin Espoossakin.
Pyrin ottamaan työssään kantaa siihen, minkälainen rakentaminen on eri tilanteissa tarpeellista. Taustalla on globaali tarve säästää materiaaleja ja minimoida ympäristöhäiriöitä. Resurssiviisaus pitäisi muistaa aina, kun uudistamme kaupunkiympäristöä. Joskus ekologisin teko on jättää rakentamatta, tai hyödyntää olemassa olevia resursseja, jolloin ei tarvitse aloittaa avain alusta.
Myös kaupungin viheralueiden hallittu hoitamattomuus voi samaan aikaan tuoda säästöjä sekä tukea luonnon monimuotoisuutta. Tehokkaat luontopohjaiset ratkaisut voivat samaan aikaan olla kustannustehokkaita sekä design ajattelultaan näyttäviä kohteita, joissa taustalla on arvoja, kuten vihreä ekologisuus ja sosiaalinen monimuotoisuus.
Haastavinta on löytää tasapaino tekojen tarpeellisuuden ja ympäristönsuojelun välillä. Esimerkiksi Suomen talvi vaatii usein massiivisia infrarakenteita, mutta olisiko meillä joskus mahdollisuus rakentaa vähemmän? Voisimme esimerkiksi hyväksyä ajoittaisen tulvimisen paikassa, jossa se ei uhkaa ihmishenkiä.
Pyrin myös muistuttamaan itseäni siitä, ettei ekologinen ajattelu ole kaikilla aloilla niin itsestään selvää kuin maisemasuunnittelussa. Se auttaa uudistumaan. En halua tuudittautua olemassa olevaan tilanteeseen. Tarvitaan kriittistä ajattelua, avarakatseisuutta ja optimismia. Meidän pitää haastaa itseämme! Silloin pystymme edistämään vastuullista kaupunkirakentamista.