Olen suunnitellut liikenneratkaisuja Tampereen seudulla jo pitkään. Monien kaupunkien tavoitteena on lisätä keskustoissa maanalaista pysäköintiä ja kestävää liikkumista.
Tulin Sitowiselle suoraan koulun penkiltä, ja oma työnkuvani on kehittynyt työyhteisön kasvaessa. Aloitin katu- ja tiesuunnittelijana Sitowisen Tampereen toimistolla 15 hengen työyhteisössä, ja nyt teen liikennesuunnittelua noin 2000 asiantuntijan konsernissa.
Aloitin katu- ja tiesuunnittelijana 15 hengen työyhteisössä, ja nyt teen liikennesuunnittelua 2000 asiantuntijan konsernissa.
Viime vuosina olen keskittynyt katujen ja kaupunkitilan esi- ja yleissuunnitteluun. Käytännössä suunnittelen kaupunkien liikennejärjestelyjä ja arvioin niiden tilantarvetta ja toteutettavuutta. Työssäni onkin paljon hyötyä kokemuksestani detaljitason suunnittelusta ja rakentamisen realiteeteista.
Kaupunkikeskustoissa autoilijoiden liikkuminen on mietitty historiallisista syistä kaikkein pisimmälle. Siksi autoilijoiden on helppo liikkua paikasta toiseen yhteisten liikennesääntöjen ja opasteiden mukaan. Muiden kulkumuotojen ohjaaminen ei ole yhtä pitkällä.
Kaupunkiliikenne muuttuu nopeasti. Nykyään kävelijöiden ja pyöräilijöiden tarpeet huomioidaan yksilöllisesti.
Esimerkiksi pyöräilijöiden on usein vaikea ajaa sujuvasti paikasta toiseen, koska liikenneratkaisut on suunniteltu heidän kannaltaan toimiviksi vain yksittäisillä katuosuuksilla. Eniten kehittävää onkin reittien loogisessa jatkuvuudessa liittymien ja risteysten jälkeen.
Taustalla on kaupunkiliikenteen nopea muutos. Huomioitavana on aiempaa enemmän erilaisia kulkumuotoja. Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhuttiin yleisesti kevyestä liikenteestä, jolla tarkoitettiin käytännössä kaikkea muuta paitsi autoilijoita. Nykyään kävelijöiden ja pyöräilijöiden tarpeet huomioidaan yksilöllisesti.
Kaupunkikeskustoihin on ilmestynyt myös aivan uusia kulkumuotoja, kuten sähköiset potkulaudat, kaupunkipyörät ja polkupyörälähetit. Muutos on tapahtunut vain parissa vuodessa, joten kaupungeissa ei ole ehditty luoda kaikille liikkumismuodoille yhteisiä pelisääntöjä.
Ilman niitä liikkuminen voi olla kuin villissä lännessä, ja siksi joissakin eurooppalaisissa kaupungeissa on kielletty esimerkiksi potkulaudat kokonaan. Asiaan onkin panostettava lähivuosina – teoriatasollahan sähköavusteiset kulkumuodot ovat kaupunkikeskustoissa mitä parhain ja nopein tapa liikkua.
Moni kaupunki pyrkii lisäämään kestävää liikkumista keskusta-alueilla, ja siksi autoliikennettä ohjataan usein jo sisääntuloväyliltä parkkihalleihin. Tavoitteena on luoda viihtyisiä kävelykeskustoja sekä kasvattaa kaupunkien asukas- ja työssäkävijämäärää ilman, että autoilu ja pysäköintipaikkojen tarve katujen varsilla lisääntyy.
Katutilan käyttäjiltä olisi hyvä löytyä kärsivällisyyttä kanssakulkijoita kohtaan. Maailman onnellisin kansa pärjännee myös liikenteessä, varsinkin jos matkaan lähdetään viisi minuuttia aikaisemmin.
Olen ollut pitkään kehittämässä Tampereen kaupungin liikkumisjärjestelyjä. Tuemme kaupungin strategista tavoitetta lisätä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuutta. Kädenjälkemme näkyy erityisesti maanalaisen parkkitilan ja liikenneverkostojen suunnittelussa.
Uusien kulkumuotojen myötä katutila on jaettava yhä useammille käyttäjille, mikä vaatii myös kulkijoilta ymmärrystä toinen toisiaan kohtaan. Suurimpia haasteita eri kulkumuotojen yhteensovittamisessa onkin kulkijoiden asenne. Monella on kiire, pinna kireällä ja hyvin vähän kärsivällisyyttä kanssakulkijoita kohtaan.
Korostan, ettei kaupunkiliikennettä voi koskaan suunnitella toimimaan aivan täydellisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Siksi liikenteessä olisikin hyvä käyttää pelisilmää ja sietää myös satunnaisia häiriöitä, kuten jalkakäytävälle eksyneitä pyöräilijöitä. Maailman onnellisin kansa pärjännee myös liikenteessä, varsinkin jos matkaan lähdetään viisi minuuttia aikaisemmin.
