Kaupungit kasvavat myös ylöspäin. Tavanomaisessa kerrostalohankkeessa kantavan pohjamaan taso on perinteisesti selvitetty kevytkairauksilla ja maanäytteenotolla.
Korkea rakentaminen tarkoittaa usein suurien kuormien siirtämistä kallioon. Tämä edellyttää maaperän tarkempaa tuntemusta, jotta maan ja rakenteen yhteistoiminta voidaan luotettavasti arvioida. Kallionäytekairauksen, porakonekairauksen ja videokuvauksen avulla voidaan tutkia esimerkiksi kallion muotoja, veden läpäisevyyttä ja halkeamia.
– Suomessa on totuttu ajattelemaan, että saven ja kantavan moreenin alla on hyvä kallio, jonka päälle rakennus voidaan perustaa. Mutta mitä enemmän kuormaa tulee, sitä tarkemmin on tutkittava, miten paljon kallioperä oikeasti kestää ja millainen on sen laatu, Sihvola sanoo.
Rannikon maaperä erilaista kuin sisämaassa
Suomessa väestönkasvu on voimakkainta Uudellamaalla. Muuttoliike asettaa kovia paineita geotekniselle suunnittelulle, sillä rannikkoalueen maaperä on rakentamisen kannalta haastavampaa aluetta kuin sisämaa.
– Erot ovat selkeitä. Rannikkoalueilla on keskimäärin enemmän pehmeikköjä ja pohjarakenteille aggressiivista sulfaattimaata, joiden takia pohjarakentamisen kustannukset ovat keskimäärin kalliimmat kuin sisämaassa, Suoranta sanoo.
Sulfidisavi on hapanta, rikkipitoista sulfaattimaata, joka voi syövyttää betonia ja terästä ja voi hapettuessaan aiheuttaa vesien happamoitumista. Rikkipitoiset sedimentit ovat syntyneet alueille, jotka olivat vuosituhansia sitten merenpinnan alapuolella.
– Suomessa on suhteellisesti enemmän pehmeitä savikkomaita ja suota kuin Keski-Euroopassa, mutta toisaalta meillä on myös kovemmat peruskalliot, joiden päälle rakentaa, Suoranta sanoo.