Smart city tarkoittaa uusia älykkäitä ratkaisuja ja toimintatapoja. Samaan aikaan kehityksellä on kuitenkin myös oltava suunta ja tavoite - älykkäiden ratkaisujen on tuettava ihmisten ja luonnon hyvinvointia.

Smart Cityksi on itseään ensimmäisenä tituleerannut Los Angelesin kaupunki vuonna 1974. Tuolloin kaupungissa tutkittiin 66 datalähteen pohjalta, miten kaupunginosat eroavat toisistaan ja millaisia skenaarioita niiden tulevaisuudelle on odotettavissa. Laajaan julkisuuteen termi nousi 2000-luvulla, kun teknologiajätit − IBM ja CISCO − alkoivat käyttää sitä kuvatessaan kaupungeille suunnattuja palvelujaan. Myöhemmin mukaan tulivat alustatalouden applikaatiot, kuten Airbnb tai Über.

Smart city -konsepti sai osakseen paljon kritiikkiä, sillä sen tavoitteeksi koettiin ainoastaan tehostaminen ja kontrolli. Älykkyyden pelättiin ottavan isännän roolin ja vievän kaupungin sen ihmisiltä. Vuonna 1962 Yhdysvaltain silloinen presidentti, John F. Kennedy, julisti kuuluisassa puheessaan Amerikan menevän kuuhun. Ei siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että se on vaikeaa. Hän koki, että vaikeusaste tuo myös kansakunnan parhaat kyvyt esiin.

Seitsemän vuotta myöhemmin Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen kuun pinnalla. Amerikka oli voittanut kylmän sodan avaruuskilvan. Saavutus oli vaatinut niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta ennen näkemättömiä ponnisteluja, kuten 26 miljardin dollarin investoinnit ja 400 000 työntekijän työpanoksen. Ennen kaikkea mission saavuttaminen vaati kuitenkin lukemattomia innovaatioita, hallinnonalat ylittävää yhteistyötä, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, vanhojen organisaatioiden uudelleen muotoilua sekä poliittista ja kansallista tahtoa.

Nyt 60 vuotta myöhemmin tarvitaan kipeästi uusia kuupuheita. Taloustieteen rokkistaraksikin tituleerattu Mariana Mazzucato on lanseerannut yrittäjähenkisen valtion ja missiotalouden ajatukset. Hänen mukaansa julkisella sektorilla täytyy olla aktiivinen rooli talouden ja innovaatioiden suunnan määrittäjänä.

Ajatus pyrkii laittamaan kampoihin klassisen liberaalin taloustieteen laissez-faire -ajattelulle, jossa valtion rooli nähdään markkinavirheitä korjaavana sivustakatsojana. Yrittäjämäinen valtio sen sijaan asettaa rohkeasti missioita, aivan kuten Kennedy aikanaan, ja etsii aktiivisesti tapoja tukea yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Kuuohjelma on hyvä esimerkki missiosta, jonka saavuttaminen vaati useita eri alojen ratkaisuja, eikä yhteen kehityskulkuun tai teknologiaan keskittyminen riittänyt.

Kenen sitten pitäisi asettaa tämän päivän missiot? − Kaupunkien. Kaupungistumiskehitys on jatkuvasti kasvattanut kasvukeskusten valtaa määrittää yhteiskuntamme tulevaisuutta. Kaupungit ovat entistä monimutkaisempien haasteiden kotipaikkoja, mutta samalla ratkaisun avaimia. Kaupungit ovat lisäksi riittävän lähellä kansalaisia, joiden kanssa nykyaikaiset missiot täytyy yhdessä muotoilla.

Tampereen ja Turun ei silti kannata aloittaa kilpailua avaruuden valloittamisesta, vaan 2020-luvun missioiden on pyrittävä ratkaisemaan aikamme viheliäisimmät ongelmat, eli kestävän kehityksen haasteet. Ihmiskunnan tärkeimmät ratkaistavat haasteet löytyvät esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (Sustainable Development Goals – SDG), joiden pohjalta kunkin valtion ja alueen olisi muotoiltava omat tavoitteensa, eli kunnianhimoiset missionsa.

Smart city -ajattelun saamaan kritiikin keskiössä on ajatus, että älykkyys pyrkii tehostamaan kaupungin toimintoja sen asukkaiden hyvinvoinnin ja luonnon kustannuksella. Teknologian uskotaan ottavan isännän roolin. Tuskin monikaan kuitenkaan haluaisi asua näin dystooppisen tulevaisuuskuvan omaavassa kaupungissa. Sellaisessa, jossa älykkyyteen pyrittäisiin laput silmillä.

Smart city on, ja sen täytyy olla, uusia älykkäitä ratkaisuja ja toimintatapoja. Samaan aikaan kehityksellä on oltava suunta ja tavoite. Älykkäiden ratkaisujen on tuettava kaupungin tai alueen sosiaalisia ja ekologisia päämääriä, eli ihmisten ja luonnon hyvinvointia.

Smart city on parhaimmillaan älykkäiden ratkaisujen ja kestävän kehityksen edistämisen summa, eli:


Smart City = Älykkäitä ratkaisuja + Kestävää kehitystä

Todellinen älykkyys alkaakin suunnan eli mission asettamisesta. Olisi hienoa nähdä, että suomalaiset kunnat ja kaupungit asettaisivat toinen toisiaan kunnianhimoisempia tavoitteita päästöttömyyden, tasa-arvon, työllisyyden, demokratian, koulutuksen tai esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suhteen. Hyvä ajankohta on käsillä nyt, kun kunnat valmistautuvat kuntavaalien jälkeiseen uuteen strategiakauteen, ja samaan aikaan suunnitellaan pandemian jälkeisten elvytysrahojen kohteita.

Tuore esimerkki kaupungin asettamasta missiosta löytyy Iso-Britannian Camdenista. Koronapandemian iskiessä kaupunki päätti, että elpymisstrategian sijaan se luo uusiutumisstrategian. Tehtävään perustettiin Uusiutumiskomissio (Renewal Comission). Sen edustajat kaupungin eri yhteisöistä muodostivat yhdessä neljä missiota Camdenin kaupungille:

  • Vuoteen 2030 mennessä Camdenissa valtaa pitävä joukko on yhtä monimuotoinen kuin sen asukkaat.
  • Vuoteen 2025 mennessä jokaisella nuorella on mahdollisuus olla taloudellisesti turvattu.
  • Vuoteen 2030 mennessä jokainen kaupungissa syö joka päivä ravitsevaa ruokaa.
  • Vuoteen 2030 mennessä Camdenin rakennukset ja naapurustot ovat terveitä ja kestäviä.

Missiot ovat tärkeä lähtökohta älykkäiden kaupunkien ja alueiden rakentamiselle. Kun kiinnostava, kunnianhimoinen ja parhaimmillaan innostava missio on asetettu, on julkisen ja yksityisen sektorin toimittava yhdessä sen saavuttamiseksi. Innovaatiorahoitus on yksi keskeinen instrumentti uuden kehittämiselle, mutta sen varjolla ei kannata unohtaa muita tuen muotoja, kuten yhteistyön edistämistä, datan avaamista kehittäjien käyttöön tai esimerkiksi regulaation purkamista.

Missiot antavat suunnan kestävien ja elinvoimaisten kaupunkien tulevaisuudelle. Smart city on työkalu mission saavuttamiseen, eli renki – ei isäntä.

*********************************

Kirjoitus on julkaistu alun perin ROTI 2021 -blogissa. ROTI 2021 kokoaa yli 120 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista. www.roti.fi/blogit