Liikenteen päästöjen puolittamiseksi laadittu fossiilittoman liikenteen tiekartta pyrkii vaikuttamaan autokantaan ja käyttövoimiin. Jakeluasemilla on tärkeä rooli onnistumisessa.
Suomen autokanta pirstaloituu – perinteisten käyttövoimien bensiinin ja dieselin lisäksi kysyntää syntyy tulevaisuudessa muun muassa biokaasulle, biopolttoaineille, sähkölle ja kenties vedyllekin. Jakeluasemien suunnittelu monimutkaistuu, sillä eri käyttövoimien jakelu yhdellä asemalla on haastavaa.
Suomen hallitus julkaisi keväällä 2021 fossiilittoman liikenteen tiekartan, jonka tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäisessä vaiheessa pyritään erilaisten tukien ja kannusteiden avulla korvaamaan fossiilisia polttoaineita muun muassa sähköllä ja biokaasulla, uudistamaan ajoneuvokantaa ja nostamaan liikennejärjestelmän energiatehokkuutta.
– Liikenne aiheuttaa viidesosan Suomen päästöistä, ja tieliikenteen osuus siitä on noin 94 prosenttia – on selvää, että tarvitsemme siltäkin osin toimenpiteitä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Liikenteen käyttövoimat ovatkin murroksessa, ja päätöksiä vaaditaan niin autonvalmistajilta kuin ammatikseen tai yksityisesti autoilevilta. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin poliittista ohjausta, ja siinä fossiilittoman liikenteen tiekartta on hyvä alku, vaikka ei täysin ongelmaton sekään, sanoo Vesa-Petri Helenius, Sitowisen Ympäristögeo ja rakenteet -osaston vetäjä.
Yksikään uusi käyttövoimavaihtoehto ei yleisty ilman kattavaa jakeluasemaverkostoa, mutta toisaalta jakeluaseman rakentaminen ei kannata, jos kyseisen käyttövoiman autokanta ei ole tarpeeksi suuri.
Vesa-Petri Helenius, Sitowise
– Tällä hetkellä meillä on käsissämme tietynlainen muna vai kana -haaste: yksikään uusi käyttövoimavaihtoehto ei yleisty ilman kattavaa jakeluasemaverkostoa, mutta toisaalta jakeluaseman rakentaminen ei kannata, jos kyseisen käyttövoiman autokanta ei ole tarpeeksi suuri. Useamman käyttövoiman jakelun yhdistäminen samalle asemalle ei myöskään ole ongelmatonta tarvittavien turvallisuus- ja ympäristövaatimusten vuoksi, hän jatkaa.
Poliittisella ohjauksella voisi Vesa-Petrin mukaan ratkaista monipolvisen ongelman – kun jakelualan toimijoilla olisi tiedossaan, että tietyn käyttövoiman autokanta olisi kasvamassa riittävän suureksi, olisi jakeluasemainvestointipäätösten tekeminen nykyistä helpompaa. Valta on osin EU:n, osin kansallisella tasolla.
Suomessa on tällä hetkellä noin 1800 jakeluasemaa ja noin 600 raskaan liikenteen jakeluasemaa. Nykyiset asemat ovat tarkoituksenmukaisesti sijoittuneet pääväylien varrelle ja liikenteen solmukohtiin. Täysin uusia asemia rakennetaan harvoin. Jakeluasemaverkostoa kuitenkin saneerataan muuttuvien ympäristönsuojeluvaatimusten vuoksi, mikä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella myös uusiutuvien käyttövoimien jakelun mahdollisuuksia samalla kiinteistöllä.
Meillä on tarve yhdistää polttonesteet, kaasu, sähkö ja jopa vety samoille jakeluasemille. Multiasemien määrä väistämättä kasvaa.
Minna Pirinen, Sitowise
– Meillä on näköpiirissämme useamman kymmenen vuoden jakso, jolloin uudet käyttövoimavaihtoehdot tulevat saataville, mutta perinteisiäkin polttonesteitä edelleen tarvitaan. Sen vuoksi on tarve yhdistää polttonesteet, kaasu, sähkö ja jopa vety samoille jakeluasemille. Erityisesti kaupunkialueilla tontit ovat ahtaita, minkä vuoksi eri energiamuotojen varoetäisyyksien noudattaminen on haastavaa. Suomessa on vain muutamia niin sanottuja multiasemia, mutta tulevaisuudessa niiden määrä väistämättä kasvaa, sanoo Minna Pirinen, Sitowisen polttonesteiden jakeluasemien suunnittelun vanhempi asiantuntija.
Jakeluaseman rakennuttaminen edellyttää valtavasti kemikaalitietoutta ja lainsäädännön tuntemusta. Polttonesteen osalta tulee esimerkiksi noudattaa ympäristö- ja kemikaalilainsäädäntöä, ja kaasun osalta maakaasulainsäädäntöä ja painelainsäädäntöä.
– Sääntelyä emme ympäristö- ja henkilöturvallisuussyistä voi vähentää, mutta jakeluasemaverkoston suunnittelua voisi mielestäni kehittää esimerkiksi eri viranomaistahojen yhteistyötä lisäämällä. Tutkimme parhaillaan myös suunnittelullisia ratkaisuja multiasemien toteuttamiseksi – esimerkiksi erilaisin suojarakentein olisi kenties mahdollista pienentää varoetäisyyksiä ja sijoittaa eri käyttövoimien jakelua samalle kiinteistölle turvallisuudesta tinkimättä, Minna sanoo.
Lainsäädännön ja viranomaisohjauksen lisäksi autonvalmistajat ja energiayhtiöt ovat tärkeässä roolissa uuden sukupolven jakeluasemaverkoston tarpeiden määrittelemisessä.
– Uudenlaisten käyttövoimien tulo markkinoille on eittämättä haaste nykyiselle jakeluasemaverkostolle, sillä niiden yhdistäminen on hankalaa. Sekin on mahdollista, että autonvalmistajien ja energiayhtiöiden yhteispelillä voidaan kehittää uusia entistäkin ympäristömyötäisempiä polttonestelaatuja, joiden jakelu onnistuu myös nykyisen jakeluinfrastruktuurin kautta, Vesa-Petri toteaa.
– Toisaalta on tärkeää tiedostaa, että mikään käyttövoima ei yksin ratkaise tulevaisuuden tarpeita, vaan tarvitsemme useita toisiaan täydentäviä käyttövoimia – ja siksi lisää monialaista suunnittelu- ja tutkimusyhteistyötä, joka heijastuu myös jakeluasemaverkoston kehittämiseen. Fossiilittoman liikenteen tiekartta keskittyy lähinnä biokaasuun ja sähköön, mutta esimerkiksi vety on kiinnostava vaihtoehto, jonka tutkimusta liikenteen käyttövoimana kannattaa jatkaa, Minna lisää.
