Sitowisen akustiikka-ammattilaiset suunnittelivat Espoon kulttuurikeskuksen akustiikan uusiksi. Tapiolan keskusta Espoossa oli 1960-luvulla poikkeuksellisen moderni ja uudenaikainen kaupunkimiljöö. Alueen ilmettä halutaan vaalia yhä, myös tulevan kulttuurikeskuksen laajennusosan myötä.
Arkkitehti Aarne Ervi suunnitteli Tapiolan keskustan 1950-luvun lopulla. Väljät aukiot, valtavan kokoinen ja suoralinjainen vesiallas sekä funkkisrakennukset muodostivat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Vuonna 1989 valmistunut, Arto Sipisen suunnittelema kulttuurikeskus kulttuuriaukion laidalla täydensi niin sanotun Ervin keskustan modernia arkkitehtuuria. Nyt valmistellaan Espoon kulttuurikeskuksen laajennusta, jonka yhteydessä myös rakennuksen vanha osa peruskorjataan. Kaikkiaan tilaa laajennushankkeessa on noin 30.000 neliömetriä.
Verstas Arkkitehdit Oy voitti kulttuurikeskuksen laajennuksesta järjestetyn suunnittelukilpailun. Pääsuunnittelijana toimii arkkitehti Ilkka Salminen. Vanhan osan pääsuunnittelusta vastaa Tapani Mustonen Arkkitehdit Mustonen Oy:stä. Maisemoinnin pääsuunnitelijana on LOCI maisema-arkkitehdit Oy. Sitowisen asiantuntijat olivat mukana hankesuunnitteluvaiheessa vuonna 2020 akustiikkasuunnittelun sekä kalliotöiden suunnittelun osalta.
Akustiikan suunnittelupäällikkö Matias Remes tietää, millainen akustiikka kulttuurikeskuksen näyttämösaleihin pitäisi saada. – Kaikki neljä esittävien taiteiden salia ovat käyttötarkoitukseltaan ja akustiikaltaan täysin erilaisia, muunneltavia tiloja. Juuri näiden salien suunnitteluun käytettiin suurin työmäärä.
Kaikki neljä esittävien taiteiden salia ovat käyttötarkoitukseltaan ja akustiikaltaan täysin erilaisia, muunneltavia tiloja. Juuri näiden salien suunnitteluun käytettiin suurin työmäärä.
Matias Remes, Sitowise
Akustiikkaa ja meluntorjuntaa suunniteltiin lisäksi muun muassa aulatiloihin, kirjastoon ja harjoitustiloihin. Kulttuurikeskuksen vanhassa osassa ovat suurien konserttien Tapiolasali sekä pienempi Louhisali. Tapiolasali on Espoon kaupunginorkesterin, Tapiola Sinfoniettan kotipaikka. Louhisalin akustiikkaa on perinteisesti pidetty hyvänä jo sellaisenaan, joten sen akustiikalle ei tulla tekemään kovin suuria muutoksia. – Vuosien varrella Tapiolasalissa on huomattu erilaisia akustisia puutteita sekä yleisön että lavan suuntaan, ja niitä lähdettiin nyt hankesuunnittelussa parantamaan, Remes kertoo.
Laajennusosa sijoittuu pääosin kulttuuriaukion alle. Osa aulatilaa kurkistaa aukion pinnan yläpuolelle, samoin suuren teatterisalin näyttämötorni. Siellä tulee sijaitsemaan perinteisempi 700-paikkainen teatterisali, sekä pienempi, akustisesti muunneltava kamarimusiikki- ja harjoitussali. – Teimme alkukartoitusta käyttäjien sekä arkkitehdin kanssa, mihin kaikkeen tiloja tullaan käyttämään. Kun hyvin paljon erilaisia toimintoja halutaan yhteen saliin, se tarkoittaa aina kompromisseja. Halusimme kuitenkin neljä selkeästi erilaista salia, niin että esimerkiksi Tapiolasali säilytetään akustisen sinfoniamusiikin salina ja siellä parannetaan siihen liittyviä ominaisuuksia. Uusi teatterisali halutaan puolestaan rakentaa ennen kaikkea puheteatterille sopivaksi tilaksi, Remes kertoo.
Tapiolasalin saliakustiikkaa parannellaan hienovaraisin, tilan suojeltuun sisäarkkitehtuuriin istuvin muutoksin
– Haasteena vanhassa kulttuurikeskuksessa on, että sillä ei ole varsinaista suojelustatusta, mutta rakennusta kohdellaan kuin sellainen olisi – ja syytä toki onkin, niin hieno rakennus on kyseessä. Myös akustiset muutokset Tapiolasaliin on toteutettava arkkitehtuurin ehdoilla. Esimerkiksi saliin suunnitellut uudet akustiset heijastinpilvet toteutetaan niin, että ne saadaan tarvittaessa myös piiloon tai voidaan nostaa pois silloin, kun niitä ei tarvita, Remes kertoo.
Haasteena vanhassa kulttuurikeskuksessa on, että sillä ei ole varsinaista suojelustatusta, mutta rakennusta kohdellaan kuin sellainen olisi – ja syytä toki onkin, niin hieno rakennus on kyseessä.
Matias Remes, Sitowise
Katosta ripustettavilla läpinäkyvillä heijastinpilvillä on akustisesti kaksi tarkoitusta: palauttaa varhaisia heijastuksia lavalle parantaen lava-akustiikkaa ja lisätä sivulta tulevia heijastuksia katsomossa parantaen yleisön kokemaa tilantuntua. Heijastinpilvien lisäksi tehdään monia muita akustisia parannuksia niin, että muutosten vaikutus salin yleisilmeeseen on mahdollisimman pieni.
Remes työskenteli tiiviissä yhteistyössä arkkitehtien ja Espoon kaupungin tilaajaosapuolen kanssa hankesuunnittelussa. Tapahtuma- ja kulttuuripalvelupäällikkö Lea Rintalan mukaan lähtötilanne hankesuunnitteluun oli haastava, sillä aikataulu oli tiukka. Tähän mennessä tilasuunnitelmat näyttävät silti hyvältä.
– Akustisten ratkaisujen hakeminen on oma ”taiteenlajinsa”, se vaatii suunnittelijalta sekä ammattiosaamista, erilaista sisällöllisten tarpeiden ymmärtämistä sekä psykologista silmää ja -korvaa. Matias Remeksen kanssa työstimme laajennusosan uusia näyttämösaleja sekä perusparannusosassa erityisesti Tapiolasalin akustiikan päivittämistä. Muun muassa Tapiola Sinfoniettan muusikoiden kanssa tutkittiin erilaisia vaihtoehtoja yhteistyössä ja hyvin ratkaisukeskeisesti. Arvostamme erityisesti sitä rakentavaa ja eteenpäin katsovaa asennetta ja työotetta, jota Matias on tuonut hankkeeseemme, Rintala kiittää.
Akustisten ratkaisujen hakeminen on oma ”taiteenlajinsa”, se vaatii suunnittelijalta sekä ammattiosaamista, erilaista sisällöllisten tarpeiden ymmärtämistä sekä psykologista silmää ja -korvaa.
Lea Rintala, Espoon kaupunki
Espoon kaupunki päättää tulevaisuudessa, millä aikataululla laajennushankkeen toteutus jatkuu.
Jutun pääkuva: Espoon kaupunki
