Suomessa rakennesuunnittelijan on käytännössä pakko käyttää eurokoodeja. Toisaalta eurokoodit eivät kuitenkaan ohjaa suunnittelua riittävästi. Tarvittaisiin enemmän kansallisia ohjeita, jotta eurokoodien jättämät aukot saataisiin täytettyä.

Eurokoodien käyttö on pakollista

Ympäristöministeriön asetukset kantavista rakenteista sekä pohjarakenteista määrittelevät eurokoodien sekä niitä koskevien ympäristöministeriön asetuksina annettujen kansallisten valintojen käytön pakolliseksi

  • rakennusten kantavien ja jäykistävien rakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa
  • rakennelmien ja käyttöturvallisuuden kannalta merkittävien rakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa, kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle
  • rakennusten pysyvien ja työnaikaisten pohjarakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Erityisesti kohta "kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle" on epämääräinen. Se tarkoittaa, että kaikki rakennelmat "kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle", on suunniteltava eurokoodien mukaan (esim. väliaikaiset katsomot).

Väylän (ent. Liikenneviraston) tulkinnan mukaan eurokoodeja tulee noudattaa aina kun suunnitellaan siltoja. Muutkin Liikenneviraston rakenteet (paalulaatat, laiturit, tukimuurit ja kansirakenteet) tulee suunnitella eurokoodien mukaan.

Rakennustuoteasetus taas edellyttää eurokoodien käyttöä lähes yksiselitteisesti, kun käytetään rakennustuotteita, jotka kuuluvat yhdenmukaistetun standardin soveltamisalaan.

Eurokoodit eivät ole riittävän kattavia

Eurokoodit käsittelevät rakennuksien ja maa- ja vesirakennuskohteiden rakennesuunnittelua. Eurokoodeissa myönnetään kuitenkin alaviitteessä, että erikoisrakenteiden (esim. ydinvoimalat ja padot) suunnittelussa voidaan joutua käyttämään muitakin sääntöjä.

Eurokoodit luokittelevat rakenteet seuraaviin ryhmiin

  • rakennukset
  • sillat
  • nestesäiliöt ja siilot
  • mastot ja savupiiput
  • nosturit.

Edellisistäkin se antaa vain kahteen ensimmäiseen lähes aukottomat ja loogiset mitoitusperusteet. Listan ulkopuolelle jää kokonaan paljon infran kantavia rakenteita: paalulaatat, laiturit, tukimuurit, kansirakenteet, meluesteet. Eurokoodit eivät ole ajantasalla kuormienkaan suhteen. Esim. varsinaiset jääkuormat siltoihin puuttuvat eurokoodeista kokonaan.

Lisäksi on lukuisia muita asioita, joita pitäisi/voitaisiin käsitellä eurokoodeissa, muttei käsitellä.

Pitäisikö kansallisesti antaa parempia ohjeita?

Liikennevirasto paikkaa eurokoodien puutteita omissa NCCI-ohjeissaan. Talonrakennuksessa Ympäristöministeriön julkaisema Rakentamismääräyskokoelma paikkaa puutteita osittain. Silti ollaan jatkuvasti tilanteissa, joissa ohjeita ei oikein löydy. Silloin käytetään erilaisia yhdistysten (esim. RIL, BY) ohjeita. Sekava tilanne johtaa kokonaisvarmuustason häilymiseen.

Eurokoodi ei ole muuttumassa tältä osin kattavammaksi. Tilannetta voi parantaa nopealla aikavälillä ainoastaan kansallisilla määräyksillä ja ohjeilla. Yksiselitteisemmistä ohjeista hyötyisivät kaikki osapuolet: suunnitelmat olisivat tasalaatuisempia, virheitä tulisi vähemmän koska asiat olisivat yksiselitteisempiä ja ylipäätään tulkinnanvaraa olisi vähemmän.