Työurani aikana infrahankkeiden tiedonhallinta on digitalisoitunut harppauksilla. Yhdessä kehitetyt tiedonsiirtoformaatit ja inframallivaatimukset ovat maailman kärkeä.
Aloitin silloisessa Sitossa geotekniikan teekkarina syksyllä 1984. Olen viihtynyt samassa talossa 40 vuotta, mihin suurin syy lienee se, että olen päässyt tekemään kiinnostavia ja innostavia asioita. Välillä olen toiminut infrassa ja välillä digitaalisissa ratkaisuissa, ja se on tuonut työarkeen vaihtelua ja eri näkökulmia. Tiedon ja tietopohjaisen suunnittelun arvostaminen on ollut myös Sitowisen vahvuus. Olemme kehittäneet asioita yhdessä.
Olen viihtynyt samassa talossa 40 vuotta. Suurin syy lienee se, että olen päässyt tekemään kiinnostavia ja innostavia asioita. Olemme kehittäneet asioita yhdessä.
Kun aloitin työni, Automaattisen Tietojen Käsittelyn eli ATK:n aika oli vasta alussa. Avustin geotekniikan suunnittelijoita syöttämällä manuaalisesti dataa kairauspöytäkirjoista kairausdiagrammien piirtoa varten. Kun kokosin myöhemmin maastotietokoodauksia, halusin tehdä ne täsmällisesti, niin kuin koulussa jäsenneltiin lauseita sijamuotoineen.
Suunnittelutyön ohella aloin vähitellen osallistua Sitowisen omien ohjelmistojen kehittämiseen sekä koodata ja ohjelmoida enemmän. Tiedot karttuivat työn ohessa.
Minua onkin aina kiehtonut tiedon vakiointi ja tarkat määrittelyt. Se on ohjannut työtehtäviin, joissa olen saanut tavalla tai toisella olla tekemisissä tiedon ja sen digitalisoinnin kanssa.
Geoteknisen suunnittelun ohella aloin vähitellen osallistua Sitowisen omien RoadCad- ja CityCad-ohjelmistojen kehittämiseen sekä koodata ja ohjelmoida enemmän. Tiedot karttuivat työn ohessa, ja rinnallani on ollut koko ajan todella päteviä kollegoja, kuten Matti Heikkilä. CityCadin tuotepäällikkönä toimin 2005–2011 ja vastasin ohjelmiston kehityksestä kokonaisuudessaan. Parhaimmillaan asiakkaita oli sekä Suomessa että Ruotsissa.
Infrahankkeista parhaiten mieleeni on jäänyt urani alkuvuosilta maakaasun runkolinjojen suunnittelu ja isot moottoritiehankkeet Helsingistä Hämeenlinnaan, Turkuun ja Porvoon kautta Vaalimaalle. Valtatie 3:lle tein työn ohessa diplomityöni, jossa käsiteltiin silloin uudehkoa menetelmää, pehmeikön syvästabilointia. Moottoritiehankkeissa kehitettiinkin paljon uusia asioita, myös infra-alan tiedonhallintaa ja tietomallinnusta, kuten viivamallien koodausta ja sidosryhmien vuorovaikutuksessa esittelymalleja.
Viime vuosina kiinnostavimpia hankkeita ovat olleet Kruunusiltojen raitiotieyhteys ja Finavian Helsinki-Vantaan kehitysohjelma. Molemmissa asiakas on todella panostanut tietomallinnukseen. Finavian kehityshankkeessa pääsimme sovittamaan yhteen rakennusten (terminaalin) ja infran (asematason) tietomallinnuksen prosesseja. Se oli uraauurtavaa rakennusalalla näin laajassa mittakaavassa.
Olin mukana myös Suomen ensimmäisessä IT-allianssissa, jossa Väylävirastolle luotiin Velho-tietojärjestelmä ja kehitettiin samalla omaisuudenhallinnan digitalisointia. Velho kokoaa yhteen erilaisten väylien valtakunnalliset suunnitelma- ja toteuma-aineistot sekä tiestötiedot.
Finavian hankkeessa pääsimme sovittamaan yhteen rakennusten ja infran tietomallinnuksen prosesseja. Se oli uraauurtavaa rakennusalalla näin laajassa mittakaavassa.
Konsulttitaloilla oli käytössä 1990-luvun lopulla suunnittelussa eri ohjelmistoja, ja vasta vuosituhannen vaihteessa alalla alettiin puhua tiedonsiirrosta suunnitteluohjelmien välillä. Vuonna 2001 olin tekemässä suunnittelu- ja konsultointiyritysten etujärjestö SKOLille esiselvitystä, joka toimi alkuna infra-alan digitalisaatiolle ja Inframodel-tiedonsiirron kehittämiselle.
Alussa edistystä tapahtui hitaasti, ja perinteinen dokumenttipohjainen tapa käsitellä tietoa on pitänyt pintansa pitkään. Inframodelin läpimurto on kestänyt vuosia. Kaikille avoin ja yhtenäinen Inframodel2 saatiin käyttöön vasta vuonna 2006. Silloin myös infrahankkeiden tilaajat alkoivat ymmärtää digitalisaation mahdollisuudet.
InfraFINBIM-kehityshankkeessa (2010–2014) tehtiin seuraava suuri harppaus usean yrityksen voimin. Tavoitteena oli systeeminen muutos ja perinteisen ajattelun korvaaminen älykkäällä tietomallipohjaisella palvelulla. Infran tilaajat tukivat kehitystä 30 erilaisella pilottihankkeella.
Kehityshankkeen tärkein tulos oli kattava InfraBIM-ohjeistus ensimmäisenä maailmassa näin laajassa mittakaavassa. Ohjeistus kattoi esimerkiksi nimikkeistöt, yleiset inframallivaatimukset (YIV) ja Inframodel3-tiedonsiirtoformaatin. Se oli alamme suurin yhteisponnistus. Onkin hienoa pystyä kertomaan, että Suomessa on vaikutettu infra-alan kansainvälisiin tietomallintamisen standardeihin.
InfraBIM-ohjeistus oli ensimmäinen maailmassa näin laajassa mittakaavassa. On hienoa pystyä kertomaan, että Suomessa on vaikutettu infra-alan kansainvälisiin tietomallintamisen standardeihin.
Sittemmin tietomallinnuksen kehittämistä on jatkettu buildingSMART Finlandin alla. Samoihin aikoihin taisin saada lempinimen Mr. InfraBIM, kun olin toistanut inframallinnuksen sanomaa ilmeisesti riittävästi vuosien mittaan.
Viime vuosina työni on painottunut Sitowisen infratoimialan sisäiseen kehittämiseen ja valikoituihin asiakasprojekteihin. Olen jatkanut vaikuttamista myös erilaisissa infra-alan tietomallinnuksen kehityshankkeissa, kuten buildingSMART Finlandin toiminnassa ja RYHTI-hankkeessa.
Yli 20 vuoden aikana olenkin saanut tutustua lukuisiin ihmisiin talon sisällä sekä eri yhteistyöverkostoissa kotimaassa ja kansainvälisillä kentillä. Tärkeimpänä saavutuksenani pidän sitä, että olen saanut olla mukana vaikuttamassa asioihin ja herättelemässä alaa yhdessä muiden kanssa.
Tiedonhallinnan digitalisoituminen on mahdollistanut hankkeiden paremman vuorovaikutuksen. Visuaalisia esittely- ja pelimalleja käytetään vuorovaikutuksessa asukkaiden ja muiden hankkeen sidosryhmien kanssa.
Infrahankkeiden tiedonhallinnan digitalisoituminen on mahdollistanut hankkeiden paremman suunnittelun, vuorovaikutuksen ja itse rakentamisen laadun paranemisen. Esimerkiksi lähtötietojen saatavuus ja dokumentointi sekä tiedonhallinta kokonaisuudessaan ovat parantuneet. Visuaalisia esittely- ja pelimalleja käytetään vuorovaikutuksessa asukkaiden ja muiden hankkeen sidosryhmien kanssa. Yhteentörmäysten tarkasteluissa hyödynnetään 3D-mallinnusta, ja laserkeilausaineistot auttavat todentamaan olemassa olevia rakenteita. Lisäksi Suomessa ollaan maailman kärjessä rakentamisen automaatiossa ja koneohjauksessa.
Tehokkuutta ja tuottavuutta voidaan edelleen parantaa. Sen toi esiin pari vuotta sitten aloittamani väitöskirjatutkimus, jossa tutkin tiedon virtausta kahden todellisen infrahankkeen elinkaarella.
Sitowisen Digitaaliset palvelut tarjoavat hyvän mahdollisuuden edistää koko alan yhteentoimivuutta ja vastuullisuutta. Seuraava sukupolvi pääseekin varmasti pitkälle uusien rakennetun ympäristön standardien kanssa – tekoälyllä ja uusilla teknologioilla höystettynä.
Tietomallintamiseen pätevät minusta samat totuudet kuin lempiharrastukseeni hiihtämiseen. Muistan, miten tuskailin 12 vuotta sitten luistelutyylin oppimisen kanssa, kuten infra-ala paini tietomallintamisen kehittämiseksi. Nyt olen opetellut perinteisen rinnalle vapaan tyylin, ja samalla on alkanut tuntua, että perinteinen tyyli on itse asiassa teknisesti vaikeampi.
Ja kuten tietomallinnuksen kehittämisen kanssa, myös hiihdon treenaamisessa tuntuu, että aina löytyy osa-alueita ja yksityiskohtia, joissa voi parantaa. Toivon, että alalla ymmärretään jatkossakin tiedon vakioinnin, datan ja informaation tärkeys. Viedään näitä asioita vastuullisesti ja kestävällä pohjalla eteenpäin.