Sähkömiehen pojasta kasvoi ihmisläheinen päällysmies

Uratarinani alku on aika perinteinen. Isäpappani oli sähkömies, ja hänen työkalupakkiaan poikana hypistellessä kaikki ne komponentit ja laitteet herättivät kiinnostuksen alaan. Peruskoulusta sain hyvän todistuksen, ja minua patisteltiin lukioon, mutta nuorelle miehelle oli paljon tärkeämpää päästä nopeasti rakennuksille. Lähdin opiskelemaan sähkötekniikkaa ammattikouluun ja siitä suoraan rakennuksille.

Projektiosaamiselle on kysyntää suunnittelussa

Viihdyin samassa sähköurakointifirmassa 20 vuotta. Olin aloittanut sähköasentajana ja edennyt työmaiden nokkamieheksi. Viimeiset vuodet toimin työnjohtajana urakoinnissa. Niinpä päätin lähteä opiskelemaan iltaisin työn ja perhe-elämän ohessa työnjohtoa, yritysjohtamista ja taloutta. Valmistuin ilmeisesti hyvään aikaan, koska työtarjouksia alkoi sadella muun muassa monilta, joiden kanssa olin tehnyt töitä aikaisemminkin, vain eri puolella pöytää.

Työnantajallani on luottamusta ja rohkeutta palkata eritaustaisia ihmisiä.

Rakennusalan kilpailu oli koventunut, ja suunnittelutoimistoihin haluttiin lisää käytännön näkemystä ja projektiosaamista. Kun aloitin työt Sitowisellä, iso osa työntekijöistä oli insinöörejä, mutta yhdessä töitä tehdessä huomasimme nopeasti, että yhdistelmähän toimii todella hyvin!

Alle vuosikymmenessä olen edennyt Sitowisellä sähkösuunnitteluosaston projektipäälliköstä talotekniikkaosaston projektipäälliköksi, palvelupäälliköksi ja sitten vielä osastopäällikön tehtävien kautta aluejohtajaksi. Se on minusta hieno osoitus siitä, miten työnantajallani on luottamusta ja rohkeutta palkata eritaustaisia ihmisiä.

Olen ihmisläheinen tyyppi ja haluan tehdä asioita yhdessä, joten johtajanakin olen mieluiten kädet savessa.

Rakennusalalla tarvitaan myös pehmeitä arvoja

Rakennusala on aika vanhoillinen ja hierarkkinen, ja itse haluan muuttaa tätä kulttuuria. Olen ihmisläheinen tyyppi ja haluan tehdä asioita yhdessä, joten johtajanakin olen mieluiten kädet savessa. En halua nostaa ketään jalustalle tai laskea alas sieltä, vaan viestiä, että kaikkien panos on yhtä tärkeä.

Sitowisellä minulle on annettu mahdollisuus olla oma itseni ja kehittää vapaasti asioita, joita arvostan. Asiantuntijuus on meillä kaiken pohja, mutta ihmiset ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin tutkintotodistukset. Hoidan mielelläni myös opiskelijoiden ja nuorten suunnittelijoiden asioita, koska haluan antaa heille tukea, uusia mahdollisuuksia ja haasteitakin sopivassa suhteessa.

Asiantuntijuus on meillä kaiken pohja, mutta ihmiset ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin tutkintotodistukset.

Ylipäätään tavoitteeni on tuoda työelämään pehmeitä arvoja, mikä kehittää työyhteisön ilmapiiriä. Ihmismielen kiemurat ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat kiehtoneet minua aina, ja koen työni sitä mielenkiintoisemmaksi, mitä haastavampaa se on. Siksi on palkitsevaa esimerkiksi miettiä, miten erilaiset työkulttuurit yhdistetään yrityskauppojen jälkeen. Miten ihmiset ja projektit saadaan kohtaamaan toinen toisensa? Onhan tärkeää, että ihmisten kemiat sopivat yhteen ja tekijät viihtyvät työympäristössään. Yrityksessä pitää muistaa tukea ihmisten osaamista ja innostusta.

Työpaikalla minusta on myös hyvä muistaa, että olemme vastuussa toinen toisistamme.  Kun työpäivistä tulee merkityksellisiä muutenkin kuin työn kannalta, syntyy ystävyyssuhteita ja ihmiset uskaltavat näyttää itsestään enemmän. Ja kun työntekijöiden on hyvä olla yhdessä, lopulta se sataa myös yrityksen laariin. Hyvien tuttujen kesken on aina helpompi puhua myös projektityöstä.

Työpaikalla minusta on myös hyvä muistaa, että olemme vastuussa toinen toisistamme.  Kun työpäivistä tulee merkityksellisiä muutenkin kuin työn kannalta, syntyy ystävyyssuhteita.