Niinpä muuttuu maailma ympärillämme. Helmikuun lopulla etätyö oli monille vielä vierasta tai satunnaista. Kiinassa leviävästä koronasta oli jo kuultu, mutta monille korona toi päällimmäisenä mieleen pelin nuoruusajoilta, Toyotan entisen mallin tai espanjalaisen oluen limen kera. Nyt on kaikki yhtäkkiä toisin. Ismo Alangon sanoin: ”Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä...”. Eikä puusta pudonnut vain Suomi, vaan yhtäkkiä kaikki maapallon valtiot olivat uuden haasteen edessä.
Nyt toukokuussa elämme melkoisen eristäytyneinä, kukin pääosin kotonaan. Emme enää kokoonnu aamukahville työpaikalla, emme käy yleisötilaisuuksissa emmekä eritoten voi tavata iäkkäitä läheisiämme kuten ennen. Etätyö on normaalia eikä kokouksia varten enää keräännytä yhteen, vaan kukin osallistuu uusia teknologioita hyödyntäen. Keittiöstä, olohuoneesta, työhuoneesta, ja jotkut jopa sängystä.
Mutta ihminen on kummallisen sopeutuvainen. Kaikkeen tottuu ja uusia asioita oppii pakon edessä. Maailma ympärillämme digitalisoituu nopeasti, koska muita vaihtoehtoja ei juuri nyt oikein ole. Emme enää matkusta kokouksiin ja tilaisuuksiin ympäri maailmaa, Eurooppaa, saati Suomea. Positiivista tässä on se, että globaalilla tasolla olemme antaneet maapallolle tilaisuuden hengähtää ja ainakin osittain onnistuneet vähentämään ympäristöä kuormittavia päästöjä. Ja aikaakin säästyy, kun matkustaminen on jäänyt pois. Ainakin siis maapallo kiittää.
Mutta toisaalta, jos tilanne ei pian muutu ja liikkumistamme ja toistemme tapaamista rajoitetaan vielä pitkään, miten käy yhtenäisen Euroopan? Luoko eristäytyminen epäluuloa, eripuraa ja hajaannusta? Vai osaammeko tehdä jatkossakin yhteistyötä, joka on kuitenkin normaalitilaan pääsemisen kannalta ensiarvoisen tärkeää?
Eurooppa-päivä on Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä, jota vietetään aina 9.5. niin sanotun Schumanin julistuksen vuosipäivänä. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Pariisissa vuonna 1950 pitämässään puheessa Euroopalle uudenlaista poliittista yhteistyötä, joka tekisi Euroopan kansakuntien väliset sodat mahdottomiksi. Tätä ehdotusta pidetään EU:n alkuna. Konkreettisestikin asia eteni samana vuonna, kun Euroopan maiden taloudellisen ja poliittisen yhteistyön ensimmäinen askel otettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisen myötä. Tavallaan siis juhlimme tänä vuonna 60-vuotista yhtenäistä Eurooppaa.
EU:ssa on ollut rauha jo pitkään – ja toivottavasti tulee olemaan jatkossakin. Onkin vaikeaa kuvitella, että vaikkapa Ranska ja Saksa alkaisivat sotia keskenään. Mutta miten on Euroopan yhtenäisyyden laita? Yhdistyneet kuningaskunnathan ovat melkoisen värikkäiden vaiheiden kautta eronneet EU:sta ja nyt koronaviruspandemian jatkuminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa myös Euroopan yhtenäisyyden rapautumista ja nationalismin kasvua kaikkien jäsenmaiden keskittyessä omaan koronataisteluunsa. Toivon sydämestäni, että Euroopan yhtenäisyys säilyy ja koronaa vastaan käytävä kamppailu tulee lähentämään meitä. Ei pelkästään EU:n jäsenvaltioita, vaan maailman kaikkia valtioita niin, että syyttelyn ja nurkkakuntaisen ajattelun sijaan puhallettaisiin yhteen ”globaaliin hiileen”. Yhteistyön avulla on mahdollista taata kehittyvän ja rauhanomaisen Euroopan ja sitä kautta myös Suomen menestyminen. Lyhyellä aikavälillä yhteistyö on välttämätöntä kamppailtaessa koronaa vastaan.
Minä olen vuosien saatossa oppinut ainakin muutamia seikkoja niin EU:n kuin Euroopan ulkopuolistenkin organisaatioiden ja ihmisten kanssa työskentelystä. Ihmiset toki aina edustavat organisaatioitaan, mutta onnistuneiden yhteistyöhankkeiden kannalta ihmisten väliset suhteet sekä keskinäinen ymmärrys ja luottamus ajavat kaiken edelle. Yhteisten hankkeiden onnistuminen vaatii yhteisiä ponnistuksia ja kompromisseja. EU-jäsenvaltioiden yhteisissä hankkeissa siis toteutetaan Schumanin julistusta konkreettisesti ja käytännön tasolla. Onnistuneissa EU-tason tutkimus- ja kehitysprojekteissa syntyy sekä tuloksia että pitkäaikaisia verkostoja sekä ystävyys- ja yhteistyösuhteita, jotka ovat suunnattoman arvokkaita.
Olen ollut mukana EU-hankkeissa aika kauan. Ihka ensimmäinen niistä oli eurooppalaista kutsujoukkoliikennettä kehittävää SAMPO-hanke, joka käynnistettiin vuonna 1994 Pariisissa ITS World Congressin yhteydessä. Siitä lähtien näitä T&K-hankkeita on ollut kymmeniä. Suurin osa on onnistunut hyvin, jotkut ovat saaneet jopa palkintoja, mutta toisaalta joissain on ollut haasteitakin. Onnistuessaan ne ovat kuitenkin todistettavasti luoneet pohjaa liiketoiminnan kehittämiselle ja uusille kaupallisille tuotteille.
Ja mikä hienointa: edelleen nuo Pariisissa vuonna 1994 yhteen lyöttäytyneet ihmiset ovat jatkuvassa yhteydessä toistensa kanssa. Teknologia on kehittynyt, samoin käyttämämme terminologia on muuttunut radikaalisti, mutta edelleen eri hankkeissa syntyneet verkostot toimivat aktiivisesti. Niiden arvoa ei kannata todellakaan vähätellä. Jos eteeni tulee isoja kysymyksiä ja haasteita, joihin tarvitaan kansainvälisiä näkemyksiä ja kannanottoja, voi minun olla hyödyllistä soittaa Brendanille Irlantiin, Giorgiolle Italiaan, Yngvelle Ruotsiin, Evangelokselle Kreikkaan tai jopa Suelle Etelä-Koreaan.
Yhteistyöhankkeissa kullakin organisaatiolla tulee tietenkin olla omat konkreettiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Mutta näitä tavoitteita ei saavuteta ilman ihmisiä ja heidän välistään sujuvaa yhteistyötä. On tärkeää ymmärtää ja arvostaa erilaisia kulttuureja, työtapoja ja käyttäytymistä. Ihmiset ovat ihmisiä eivät poliittisia järjestelmiä, asiantuntijat eivät tuijota kansallisuuteen. Kuten valtioiden välisessä yhteistoiminnassa, toteutetaan EU-hankkeissakin samanlaista yhteistyötä pienessä mittakaavassa. Keskusteluja käydään ja joskus ne ovat kokemusperäisesti tunnepitoisiakin, mutta asiat sovitaan aina yhdessä ilman konflikteja ja toinen toista kunnioittaen ”Robert Schumanin hengessä”. Olemme Giorgion kanssa siis edelleen hyviä ystäviä, vaikka joskus kävimme melko värikkäitä ja äänekkäitäkin keskusteluja siitä, miten hankkeita pitää edistää ja miten päästään parhaaseen tulokseen.
EU-tasoisiin hankkeisiin osallistumisessa on siis kaiken kaikkiaan monia hyötyjä. Osallistuminen kannattaa, jos haluaa kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyötä. Tai, jos hanke on omalle organisaatiolle kiinnostava ja strategisesti tärkeä, tai se tuottaa kaupallistettavia tuloksia. Myös tukirahoituksen saaminen organisaation T&K-toiminnalle voi olla yksi motivaattori.
Toivotaan, että paluu normaaliin tapahtuu sujuvasti ja pian. Muistetaan silloinkin hyödyntää nyt hyväksi koettuja uusia digitaalisia käytäntöjä ja oppeja, jotka tukevat yhtenäisyyttä ja yhteistyötä – niin läheistemme kanssa kuin työelämässä. Niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
